Etukeno Oy:n perusti DI Kari Ojala vuonna 1988, jotta voisi anoa silloin ensi kertaa haettavana olleita paikallisradiolupia, meidän tapauksessamme Helsinkiin. Mukaan saatiin kymmenkunta musiikin ja viestinnän ammattilaista. Kahden hakemuksen tultua hylätyksi ymmärsimme, että valtioneuvostolla oli paikallisradiotoiminnasta eri käsitys kuin meillä. Valtiovalta luuli radioluvan tuovan rahaa ja valtaa, ja siksi lupia myönnettiin vain heille, joille näitä haluttiin suoda lisää: poliittiselle tiedonvälitykselle, kuten puoluelehdille, sekä politiikkaa lähellä oleville järjestöille tai yhtiöille. Ojala osti yhtiön osuudet pois muilta osakkailta ja on ollut siitä lähtien yhtiön ainoa omistaja. Yhtiön toimiala on vanhasta muistista viestintä.
2000-luvun alkaessa Ojala jätti virkatyöt, ja Etukeno osallistui muutamaan EU:n kustantamaan ympäristö- ja kaupunkisuunnittelualan tutkimusprojektiin (PETUS, COST C8 yms.). Nuo hankkeet ovat hyvin rahoitettuja, mutta suoraan sanoen tylsiä. Etukenossa omistauduttiin kirjojen kustannustoimintaan. Yhtiö kustansi Ojalan omia eri alojen tietokirjoja ja yhden romaanin, mutta ennen kaikkea muiden kirjailijoiden teoksia varsin eri aloilta. Alle on koottu muutamien Etukenon kustantamien kirjojen kansia; seassa on myös Ojalan muille kustantajille kirjoittamia kirjoja. Lista on erittäin puutteellinen, koska tämä kurja kotisivuohjelma on niin kurja. Ristikkotaloaiheeseen liittyen suurin puute on Talo ilman hometta -kirjan uupuminen, mikä johtuu pelkästä kiireestä. Tuo on Ojalan muutama vuosi sitten Into Kustannukselle laatima hyvin menestynyt teos, josta painoksiakin otettiin kolme. Innosta noita varmaan saa. Meidän kirjojemme saatavuus on huono: suurin osa kirjoista on myyty loppuun, tai myymättömät trokattu tukkuostajille. Joskus tulee tehdyksi hätäisiä päätöksiä: Hirsitaloa Virosta kysytään koko ajan, mutta yhtiö myi varaston pois silloin, kun tuntui ettei menekkiä enää ole. Ajaton kirjahan se onkin.
2000-luvun alkaessa Ojala jätti virkatyöt, ja Etukeno osallistui muutamaan EU:n kustantamaan ympäristö- ja kaupunkisuunnittelualan tutkimusprojektiin (PETUS, COST C8 yms.). Nuo hankkeet ovat hyvin rahoitettuja, mutta suoraan sanoen tylsiä. Etukenossa omistauduttiin kirjojen kustannustoimintaan. Yhtiö kustansi Ojalan omia eri alojen tietokirjoja ja yhden romaanin, mutta ennen kaikkea muiden kirjailijoiden teoksia varsin eri aloilta. Alle on koottu muutamien Etukenon kustantamien kirjojen kansia; seassa on myös Ojalan muille kustantajille kirjoittamia kirjoja. Lista on erittäin puutteellinen, koska tämä kurja kotisivuohjelma on niin kurja. Ristikkotaloaiheeseen liittyen suurin puute on Talo ilman hometta -kirjan uupuminen, mikä johtuu pelkästä kiireestä. Tuo on Ojalan muutama vuosi sitten Into Kustannukselle laatima hyvin menestynyt teos, josta painoksiakin otettiin kolme. Innosta noita varmaan saa. Meidän kirjojemme saatavuus on huono: suurin osa kirjoista on myyty loppuun, tai myymättömät trokattu tukkuostajille. Joskus tulee tehdyksi hätäisiä päätöksiä: Hirsitaloa Virosta kysytään koko ajan, mutta yhtiö myi varaston pois silloin, kun tuntui ettei menekkiä enää ole. Ajaton kirjahan se onkin.
Susan Kurosen Pääministerin morsian ansaitsee muutaman oman rivinsä. Tuo kirja teki Etukenosta hetkeksi maan tunnetuimman kustantamon. Julkisuus oli niin valtavaa, että jos yhtiön omistajalla olisi Mika Aaltolan tyyppisiä taipumuksia, esillä olemisesta olisi varmasti voinut kehittää vaikka presidenttiehdokkuuden.
Tuo kirja johti pääministerin nostamaan kanteeseen yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja asian käsittelyyn Suomen kolmessa oikeusasteessa sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Etukeno hävisi jutun raastupaa lukuun ottamatta. Huomionarvoista on, että Ihmisoikeustuomioistuin päätyi lopulta pitämään kirjan julkaisemista tärkeänä, mutta katsoi annetun sakon olevan niin pieni, ettei tuomiota tarvinnut kumota! Se juristien periaatteista.
Tuo tapahtumasarja opetti paljon silmää tekevien tahojen vaikutusvallasta, hyvä veli -verkostoista, keskustalaisesta vallankäytöstä ja lakimiesten moraalista. Voipa sanoa, että ken on kaiken tuon kokenut, kestää mitä vain.
Tuo kirja johti pääministerin nostamaan kanteeseen yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja asian käsittelyyn Suomen kolmessa oikeusasteessa sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Etukeno hävisi jutun raastupaa lukuun ottamatta. Huomionarvoista on, että Ihmisoikeustuomioistuin päätyi lopulta pitämään kirjan julkaisemista tärkeänä, mutta katsoi annetun sakon olevan niin pieni, ettei tuomiota tarvinnut kumota! Se juristien periaatteista.
Tuo tapahtumasarja opetti paljon silmää tekevien tahojen vaikutusvallasta, hyvä veli -verkostoista, keskustalaisesta vallankäytöstä ja lakimiesten moraalista. Voipa sanoa, että ken on kaiken tuon kokenut, kestää mitä vain.